Kohti aikuisuutta

Aika menee kuin siivillä ja pienestä karvapallerostani on kasvanut jo iso naisen alku. Neidillä ikää muhkeat 9 kk ja ensimmäiset juoksut alkavat olla takana päin. Selvästi Tyyne alkaa rauhoittumaan viime viikkojen hämmennyksestä. Onhan se päivän selvää, että moiset hormonimyrskyt saavat pienen pään ihan pyörälle :)

Voi pojat miten myö Tyynen kanssa nautitaan näistä ihanista syksyisistä keleistä! Nyt ollaan käyty monta kertaa viikossa juoksemassa tuolla pururadalla. Siellä on aivan ihana lenkkeillä, Tyynekin saa juosta vapaana sielunsa kyllyydestä, ja mitkä ihanat maastot! Meikäläiselläkin alkaa kunto pikku hiljaa kohoamaan, kun on tuollainen oma pikkuinen personal trainer ♥

Ehkäpä vuoden viimeiset rantaleikit...

Tytöt risusavotassa

Mitä tästä muuta voi sanoa kuin ♥

What?!?

"Against the wind...."

Minäkö murkku?!?

Jaahas, blogin päivitystiheydestä voinee päätellä, että meillä ollaan eletty aika kiireisiä aikoja. Siinä töiden tiimellyksessä Tyyne neitikin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle :( Miten voikaan kesä mennä niin nopeasti ohi :( Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Syksy saapui, ja sen myötä myös lasten kerhot, koulut, harrastukset sun muut starttasivat..... joten sehän tietää vähän enemmän laatuaikaa Tyynenkin kanssa. Pieniä murrosiän merkkejä on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa, joten nyt nimen omaan neiti sitä huomiota enemmän kaipaileekin.

Elokuussa saatiin mieluisia vieraita. Tyynen kasvattaja kävi neitiä moikkaamassa. Hyvät kasvattajan neuvot tulivatkin tarpeeseen, ja siinä sivussa saatiin Tyynenkin turkkia vähän siistittyä (tosin nyt neiti taas näyttää siltä, että edellisestä nyppimisestä olisi kulunut ikuisuus.... huoh, ikuinen pörhäke!) Tyynen korvat myös teipattiin, kun tuppaa tuo toinen korva väen väkisin kurkottelevan kohti yläilmoja. Teipeistä ei neiti tosin liiemmin diggaillut, vaan rapsutteli ne aina kerta toisensa jälkeen sinnikkäästi pois.

Tämän murkkuiän myötä Tyynestä on kehkeytynyt varsin riehakas vesseli. Aiemmin lenkkeilyt ovat sujuneet tosi mallikkaasti, hihnassa on kävelty ihan jees. Kunnes eräänä kauniina päivänä kuin taikaiskusta, bling, remmiriehuminen astuu kuvaan mukaan, kun viimeiselle kotitien pätkälle käännytään. Sitten kun pihalla lasken neidin irti hihnasta, alkaa mahdoton hyppiminen ja näykkiminen?!?! Toivottavasti tämä ilmiö menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin! Pientä tottelemattomuuttakin on ollut havaittavissa, mutta ei mitään maata mullistavaa, ennemminkin se herättää hilpeyttä :) Neiti on myös ollut tavallista enemmän seuraa vailla. Vähän väliä pitäisi olla leikkimässä tai jostain rapsuttelemassa. Ja voi sitä kohellusta kun mamma tulee kotiin. Tyyne pomppii kun Tikru Nalle Puhissa konsanaan, poing poing poing ja joka hypyn välissä pussata lojauttaa oikein kunnon pusun. Sitten hypätään syliin ja jatketaan intohimoista naaman pesua. Tyynellä on välillä vähän vaikeuksia hillitä itseään :D

Mutta kaikesta huolimatta, kyllä elämä Tyynen tulon jälkeen on ollut paljon rikkaampaa ja arki neidin kanssa sujuu jo aika mutkattomasti. Maahan meno ja istuminen sujuu ihan jees, lupaa osataan odottaa ulos mennessä eikä ryntäillä ovista kuin päätön apina, auton kyytiin hypätään jo ihan mielellään, ei vongata vanhempien sänkyyn nukkumaan, vaan nukutaan kiltisti omassa pedissä jne. jne. Mitään asiaa ei oikeastaan ole tarvinnut kovin montaa kertaa toistaa, kun neiti on hoksannut mistä on kysymys. Niin viisas oma Tyyne ♥

Tyyne lempipuuhansa parissa. Hakeminen sujuu tosi hyvin silloin
....... kun vain on tarpeeksi mieleinen nami palkkiona!
Ja tämän terävämpia vauhtikuvia en ole vieläkään onnistunut
ottamaan. Siispä jatkan harjoituksia.....

Rankka leikkihetki takana

Syksyiseltä metsäretkeltä
Ei ole koiraa karvoihin katsomista..... vai miten se nyt menikään?!?
Vai pitäisikö sanoa, on koiraa totisesti karvoihin katsominen :D

Tytöt nautiskelemassa metsän antimista.

Tarkkana kuin porkkana! Tyyne kytiksellä, jos joku tyttöjen leluista
eksyisi liian lähelle pöydän reunaa. Tää on oikeestaan joka aamuinen rituaali Tyynellä.
Huom. Sofian komeat kaakaoviikset ;)

Tyynen ensimmäinen veneajelu

Tuli sitten hankittua karvaiselle kaverille pelastusliivit. Viime viikonloppuna päästiin niitä sitten oikein testaamaan. Liivit neiti antoi pukea hyvin päälle, ei vissiin ehtinyt edes tajuta mitä tapahtuu :) Veneeseen mentiin ja siellä oltiin kuin vanha tekijä. Venematka taittui mamman sylissä silminnähden nautiskellen, kuono vaan heilui villisti puolelta toiselle, kun lukemattomat "merelliset" tuoksut tulvivat sieraimiin :D Oli kyllä positiivinen yllätys, miten mutkattomasti homma hoitui. Välillä oli vauhtiakin nimittäin ihan kiitettävästi, mutta Tyyne oli kuin viilipytty, hyvä Tyyne!

Tytöt valmiina veneretkelle

Neiti oli kyllä aivan reporanka veneilypäivän jälkeen.
Mökillä kun tulee muutenkin riehuttua tuolla rannalla.

Perinteistä kesäistä puuhastelua

Huh hellettä, kyllä nyt taas tarkenee. Onneksi Tyyne tykkää lotrata tuolla vedessä, ei käy helle niin kovasti voimille. Tässäpä pari taidonnäytettä :)

Tyyne on päässyt maistelemaan oikein urakalla kesän makuja. Viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa keräilemässä kesän ensimmäisiä mustikoita, Tyyne oli niihin aivan himona :D. Tytöt ottivat Tyynen mukaan myös pihalle piknikille. Eväinä retkiporukalla oli tuoreita mansikoita ja herneitä. Oli kyllä hauska seurata, kun toinen oli niin töpinöissään hommassa mukana. Pyöritteli herneitä suussaa ja makusteli mansikoita :)

Tässä vielä muutama kesäinen kuva tähän päivityiseen.....

Mahtaako neidillä olla taas uiminen mielessä?
Hmmmm...... kaipaisikohan tämä karvakasa hieman nyppimistä......

Tyyne seisoskelee mielellään laiturilla tarkkailemassa
vedenalaista elämää.

Viime aikojen kuulumisia

Mukava huomata, että tuo pahin "vauvasekoilu" alkaa pikku hiljaa hiipumaan. Niin se vaan Tyynekin vanhetessaan vähän viisastuu. Ei enää niin innokkaasti olla ryntäilemässä juoksevien lasten lahkeisiin kiinni, saavat tytötkin jo leikkiä paljon huolettomammin. Voi ihanuus, tätä ollaan odotettukin :)

Arki Tyynen kanssa on jo huomattavasti helpompaa. Vessa-asiat hoituvat pääasiassa sinne minne pitääkin ja autolla matkustelu sujuu loistavasti. Tyyne on joka paikassa mukana niin kuin vanha tekijä. Nukkuu autossa omassa häkissään niin levollisesti, tuntuu nauttivan kunhan vaan pääsee mukaan minne hyvänsä sitten mennäänkin.

Vieraat perinteisesti ensin haukutaan ja sitten ollaankin jo parhaita kavereita...... vähän liiankin innokkaita pusuttelijoita (kaikki kun ei välttämättä ylettömästä lääppimisestä tykkää). Mutta Tyyne on Tyyne, kaikki tehdään 100 lasissa ja niin tunteella :D

Päivittäin ollaan alettu käymään pienellä lenkillä, ja tuo hihnassa kävelykin sujuu kerta kerralta paremmin, jes! Tyyne saa aina kunnon hepulin, kun näkee että valjaat kaivellaan esiin :) 

Punkkeja näyttää olevan aivan tajuttomasti tänä kesänä. Eilen illalla irrotin neidistä kahdeksan punkkia ja aamulla vielä löytyi kaksi lisää!!!!

Pari koiratapaamistakin on takana päin. Ensin käytiin moikkaamassa sekarotuista Pösö poikaa. Tyyne taisi vanhan herran mielestä suhtautua häneen vähän liiankin innokkaasti, ja neiti sai osakseen ensimmäisen kunnon ärähdyksen ja liian tunkeileva käytös "palkittiin" murinalla. Ihan hyvä juttu, Tyynellä kun tuppaa olemaan joskus vähän liiankin iso ego :) Toiset treffit olivat jo tutuksi tulleen Taikan, sekä Taikan luona kyläilemässä olleen Hupin kanssa. Aluksi näytti siltä, että näinköhän tästä mitään tulee, kun neiti vaan luikki häntä koipien välissä auton alle turvaan. Mutta pikku hiljaa jännitys laukesi ja lopulta Tyyne jo osasi ottaa ihan rennosti koirien kanssa, eikä tällä kertaa elvistellyt yhtään, hyvä hyvä ;)

Nyt on Tyynenkin talviturkki kirjaimellisesti heitetty. Aikaisemmin Tyyne ei ole uimaan uskaltautunut, vaikka niin mielellään siellä vedessä hyppiikin. Mutta nyt kävi sitten ihan pienen lenkin jopa uiskentelemassa.

Tyyne koirakavereita, Hupia ja Taikaa, tapaamassa.

Tässä tehdään tuttavuutta Hupi pojan kanssa.

Tyyne Sofian helliteltävänä

Tässä neiti on metsästämässä kärpäsiä.
Että se jaksaakin niitä jahdata......
Kaikki muutkin ökkömönkiäiset ovat yleensä Tyynen tulilinjalla.

Joskus työrauhan saavuttamiseksii nämä maitopurkkiin
kätketyt namihässäkät ovat ihan must-juttu :)

Nelikuinen iso neiti!

Nyt ovatkin sitten rokotukset vähäksi aikaa ohi, onneksi. Toinen kerta menikin vähän mukavammissa merkeissä kuin ensimmäinen. Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa vuoroamme, joten meille jäi hyvä tilaisuus tutustua rauhassa paikkoihin ja neiti ehti rentoutua ennen toimenpidettä, otti jopa "mikrounet" siinä odotellessa. Lääkärin luona kyllä jännitettiin edelleen mahdottomasti, Tyyne oli melkein kirjaimellisesti äidin kainalossa toimenpiteen ajan. Mutta enivei, nyt saadaan hengähtää tovi ennen seuraavaa rokotusta.

Arki sujuu tuttuun totuttuun tyyliin. Kevään puutarhatyöt on saatu hyvälle mallille, vaikka ne nykyään vaativatkin huomattavasti enemmän aikaa ja hermoja :) Se ollaan kyllä saatu huomata, että Tyyne on totisesti toiminnan tyttö! Eli, kyllä se neiti aika paljon aikaa vaatii päivittäin, ettei tylsistyisi ja heittäytyisi tihutöiden pariin.  Tänään harjoiteltiin ensimmäistä kertaa aarteenetsintää pihalla, kun alkoi nuo puitteet sisällä käydä liian yksitoikkoisiksi ja tutuiksi. Etsinnät sujuivat tosi hyvin ja kaikki namit löytyivät. Kyllä Tyyne on tohkeissaan, kun pääsee herkkuja etsimään, aivan ykkösjuttu :) Palloa Tyyne noutaa mielellään, ja osaa jo jättää pallon suustaan leikittäjälle (silloin, kun on sillä tuulella.....). Kasvattajalta pentuna saatu pieni vinkupallo on Tyynen ehdoton suosikki tässä touhussa (terkkuja Riikalle!).

Näin kesällä Tyyne syö ruokansa monesti ulkona. Nyt ollaan sitten riesoiksi saatu liuta variksia ja harakoita, aina niistä on joku kyttäämässä Tyynen luita. Välillä ne pirulaiset saavat höynäytettyä hyväuskoisen Tyynen huomion muualle, ja neiti saa heittää hyvästit aterialleen. Eli ei ihme, että on sapuskaa alkanut kulumaan, kun saa ruokkia samalla kaikki pihamaan kottaraiset!

Tässä muutama kuva viimeiseltä mökkireissulta.

Karva pölisee ja punkit tekevät tuloaan

Nyt on sitten koittanut se aika, kun on huushollin joka nurkka koirankarvaa täynnä. Taitaa olla nyppimistalkoot tiedossa lähiaikoina. Hmmm.... mitenkähän tuo Tyyne neiti mahtaa asiaan suhtautua ja mitenkähän homma meikäläiseltä näin ensikertalaisena sujuu. Neiti alkaa ollakkin jo aika vekkulinnäköinen hampsikas hapsottavine karvoineen :)

Tyyne on kyllä kasvanut aivan valtavasti, ei todellakaan mikään vauva enää! Välillä se saa aivan käsittämättömiä hepuleita, ihan kun neidillä napsahtaisi tuolla "yläkerrassa" ja pahasti. Jos meidän arki on ollut aiemmin lasten kanssa vauhdikasta, niin nyt se vasta on  v a u h d i k a s t a :D Kasvimaan ympärille alettiin rakentamaan metrin korkeaa aitaa. Taitaisi muuten olla ihan turha odotella mitään satoa syksyllä korjattavaksi, on se vaan sellainen puutarhuri tuo meidän Tyyne.

Kynsien leikkaus on alkanut tuottaa pientä päänvaivaa. Alkuun homma sujui ihan kohtuudella, mutta nyt edellisellä kerralla jouduin pyytämään jo isäntää avuksi. No, jospa se taas siitä asettuu, kun parina kertana kaksissatuumin homma hoidellaan ja neiti huomaa, että turha tässä on vastaan hangoitella, leikattua ne kynnet tulee joka tapauksessa!

Punkitkin ovat sitten rantautuneet, taitaa olla viimein kesä. Pari punkkia on jo saanut neidistä irroitella ja kolmannen sain kiinni "lennosta" sen sukeltaessa juuri turkkiin. Tätä herkkua sitten kestääkin hetken aikaa.....

Pientä omapäisyyttä ilmassa. Tyyne luiskahtelee hyvin mielellään naapurin pihan puolelle. Ei ole sitten kuulevinaankaan, kun yritän sitä omalle pihalle kutsua, tosi ärsyttävää! Niin, välillä lasten pitää saada kokeilla vähän rajojaan :)

Äidin kaikki kolme tytärtä leikkivät
sulassa sovussa hiekkalaatikolla :)
Välillä tyttöjä kyllä tuntuu ärsyttävän Tyynen
vähän liiankin aktiivinen ote joka asiaan.....

Tässä Tyyne on juuri käynyt rypemässä rantavedessä.

Osataan sitä sitten toisaalta ottaa rennostikkin....

Ensimmäinen rokotus takana päin, samoin kuin ensimmäiset koiratreffit

Käväistiin tässä hiljattain Tyynen kanssa ensimmäisessä rokotuksessa. Täytyy sanoa, että kyllä neitiä pelotti. Pöydällä oltiin aivan vetelänä, vaikka kotona harjoiteltaessa homma sujui aina tosi loistavasti. Itse pistämistä Tyyne ei kyllä ehtinyt huomatakkaan, oli sen verran taitava lääkäri asialla. Mutta kaikki muu olikin sitten vähän liian jännittävää. Tyyne näki odotustilassa  v a l t a v a n  ison koiran. No, koiranhan ei tarvinnut paljoa ääntä päästää, kun neidiltä luiskahti pisut meikäläisen syliin. Toiset lirut luiskahti, kun päästiin varsinaiseen toimenpidehuoneeseen. Mutta jotain hyvääkin sentään, ei siis mitään piikkipaniikkia, ja toimenpiteen jälkeen Tyyne sai rauhassa tutustua paikkaan, ja päästiin lähtemään kotimatkalle jo ihan reippain mielin.

Hyviä uutisia autoilurintamalta. Enää ei itkeskelläkkään koko matkaa, jeeeeees! Synkimpinä hetkinä ehdin jo miettiä kuulosuojainten hommaamista, on nimittäin ollut sen verran kova meteli autossa. Mutta, nyt näyttää siltä, että automatkat alkavat pikku hiljaa sujumaan ilman itkeskelyjä :)

Vappuaattona käytiinkin sitten tapaamassa tuttavien kaksivuotiasta collie narttua. Meikäläinen kyllä jännitti hurjasti tätä tapaamista..... mutta onnekseni sain huomata, että se oli aivan turhaa. Nämähän olivat Tyynen ensimmäiset koiratreffit, eli kaiken kaikkiaan erittäin tärkeä tapaaminen oli kyseessä. Alussa neitiä vähän jännitti, mutta hyvin nopeasti jännitys muuttui uteliaisuudeksi, ja lopulta Tyyne haastoikin jo kaveria leikkiin :) Tämä Taika tyttö oli kyllä todella rauhallinen ja fiksu, ettei parempaa kaveria tähän tarkoitukseen olisi voinut saada. Mukavaa, kun Tyynelläkin on nyt joku koiratuttu, jota voidaan aina silloin tällöin käydä moikkaamassa.

Mökillä koettiin samaisena päivänä pieniä jännityksen hetkiä, kun irtokoira tupsahti pihamaalle kuin tyhjästä. Onneksi hoksasin tulijan ajoissa, ennen kuin koirat ehtivät toisiaan huomaamaan. Sain otettua Tyynen  turvaan syliin ja hipsimme muina miehinä sisälle mökkiin. Näistä irtokoirista kun ei koskaan tiedä...... 

Tyyne tarkkailee sorsapariskunnan puuhastelua vastarannalla.

Tyyne, yksinäinen haaveilija :)

Tyyne tekee tuttavuutta Taika tytön kanssa.

Mökkeilyä pääsiäisen pyhinä

Pääsiäisenä Tyyne pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan mökkielämää. Hyvin näytti neiti viihtyvän, oli niin paljon uutta ihmeteltävää ja ah niin mahtava ilma! Tyynellä näyttää olevan joku ihmeen intohimo veteen. Mökilläkin oli jatkuvasti kastelemassa tassujaan sulaneessa rantavedessä. Kiipesipä huimuuksissaan myös aivan olemattoman jäälautan päälle. No, sitä kun on vielä tässä vaiheessa enemmän intoa kuin älyä, niin huonostihan siinä kävi. Neiti humpsahti veteen ja kasteli masukarvansa. Mutta eipä tuo Tyyne ollut tapahtuneesta moksiskaan, vaan olisi uusinut tekosensa, ellei oltaisi houkuteltu "uitettua koiraa" aurinkoon vähän kuivattelemaan. Kotonakin Tyyne on tunkemassa itseään suihkuun mukaan. Aika rohkeasti se tulee aina vaan lähemmäksi ja lähemmäksi, kastellen joka kerta vähän enemmän turkkiaan.

Nirsosta länderistä ei ollut tietoakaan, kun neiti nirppanokka pääsi nautiskelemaan ruokansa luonnon helmassa :) Oli kyllä hauska seurata Tyynen touhottamista luidensa kanssa. Niitä se kaiveli milloin peltoon, milloin metsään. Sitten käytiin taas pois noutamassa, ja taas kätkettiin uuteen paikkaan. Oli kyllä neiti elementissään :D

Meikäläinen sai sitten ollakkin koko ajan vähän varpaillaan (eli ei ehkä niinkään rentouttava mökkikeikka meikäläisen osalta). Mökiltä kun löytyy kaikennäköisiä pieniä länderin mentäviä kolosia. Myös kyykäärmeet eivät ole mikään outo ilmestys siellä näin keväisin. Eli, ei parane neitiä silmistään hetkeksikään laskea. Tyyne tulee myös koko ajan yhä rohkeammaksi liikkeissään, vähän liiankin kanssa. Tutkimusmatkat meinaavat luiskahtaa vähän liiankin etäälle kotipihasta.

Mutta, kaiken kaikkiaan onnistunut, mukava mökkireissu. Tyynekin on taas monta kokemusta rikkaampana :) 

Mitä kaikkea jännää veden alta paljastuukaan???

Kas, hyvä pisupaikka.
Tässä klosetissa huuhtelukin pelaa moitteettomasti ;)

Tyyne nautiskelee ateriasta luonnon helmassa.

Tässä ollaan luun kätkemispuuhissa.

Kevättöpinöitä ja pientä alkeiskoulutusta

Kevät etenee hurjaa kyytiä, kiva :) Pihamaa alkaa olla jo aivan sula ja arvata vain saattaa, kuka on aivan töpinöissään lumen alta paljastuvista uusista tuoksuista. Välillä pimahdetaan aivan totaalisesti tuolla pihamaalla. Milloin juostaan rinkiä lasten harava suussa, milloin hyökätään äidin kukkapenkkiin sellaisella loikalla, että ei uskoisi ellei itse näkisi :D Pihatyöt ovatkin sattuneesta syystä vielä ihan alkutekijöissään (kun ei nykyään meinaa tuosta haravoinnistakaan mitään tulla.......!)

Ollan tässä Tyynen kanssa jonkin aikaa harjoiteltu ihan perusjuttuja, kuten luokse tuloa, istumista ja maahan menemistä. Täytyy kyllä sanoa, että neitihän on varsinainen  v ä l k k y ! Siis oikeasti! (enkä vedä tässä yhtään kotiin päin :)) Miten se voikin tajuta heti mistä on kysymys. Tyyne se jaksaa yllättää meikäläisen päivä toisensa jälkeen. Siis, luoksehan tullaan jo ihan sujuvasti ainakin näin kotipiirissä, istuminenkin ok ja maahan menokin ollaan ymmärretty.

Ollaan käyty tutustumassa kaupungin vilinään, on päästy nuuskimaan vuohia navetassa ja sopivan välimatkan päästä kissojakin tavattu. Pihamaalta pongattiin tässä muuan päivä orava, jonka kanssa Tyyne ottikin mittaa synkän tuijotuksen merkeissä. Neiti osoittautuikin pitkäjänteisemmäksi siinä kisassa ja oravalta ote herpaantui ensimmäisenä. Eli, varsin eläimellistä meno on ollut ;)

Matokuuri tuli myös syötyä ja sain varattua ajan ensimmäiseen rokotukseen, huih. Meikäläistä tietysti perinteisesti jännittää nämä lasten rokotukset........

Tyyne, missäpäs muualla, kuin äidin kukkapenkissä :)

Totaalinen simahdus, pitkä ulkoilurupeama takana.....

Tyyne neiti jo 10 viikkoa vanha

Arki sujuu lennokkaasti. Perheen rutiinitkin alkavat pikku hiljaa Tyyne neidin kanssa loksahdella kohdalleen. Onhan tässä jo ollut kaksi viikkoa aikaa tutustua puolin jos toisin. Nämä ensimmäiset pari viikkoa ollaankin pyhitetty ihan uuteen kotiin ja perheeseen tutustumiseen. Muutamaan vieraaseenkin Tyyne on jo saanut tehdä tuttavuutta. Kovasti kaikki vieraat neitiä kiinnostaa, vaan aikansa ottaa, ennen kuin Tyyne rapsuteltavaksi antautuu.

Ulkoiltu on paljon, sen verran lämpimämpi keli on onneksi ollut. Tyyne nauttii, kun saa juosta karvat suorana jos jonkinlaisessa rapakossa ja tonkia kuono mullassa äidin kukkapenkissä ...... argh! Koti onkin sitten kuin hävityksen kauhistus. Joka paikka täynnä pieniä kurasia tassun jälkiä :)

Tulevalla viikolla olisi sitten tarkoitus järjestää muutama kyläreissu. Pääsee Tyynekin vähän laajentamaan maailmankatsomustaan :) Valjaisiin totuttelua myös edessä, tähän asti ollaankin juostu ihan villinä ja vapaana.

Olen yrittänyt epätoivon vimmalla saada Tyynestä edes jollain lailla julkaisukelpoista videonpätkää. Voin kertoa, että helppoa se ei ole ollut! Neiti yleensä vilahtaa kuvaruudussa sekunnin pari, on meno normaalisti sen verran villiä. Liitän tuonne loppuun videonpätkän, jonka onnistuin hikisesti saamaan aikaan. Tässä ensin muuta kuva viime päiviltä.

Tyyne juuri yllätetty tonkimasta äidin kukkapenkkiä!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)
Tyyne ja Sofia laskemassa mäkeä.

Olkoon tämä nyt vaikka Tyynen 10 viikkoiskuva.

Säkkituoli taitaa olla Tyynelle mieluisin
paikka vetäistä pikku päikkärit.

Tyyne yrittää kuumeisesti ratkaista tehtävää,
miten namin saa siepattua kennon pohjalta,
kun ei sinne kuonokaan tahdo yltää.

No, tässä ollaan ihan muuten vaan sievänä :)