Taas juoksuttaa..... ja karvat lähtee!

Kyllä ei voi kun nauraa itselleen, mikä tajuton höyrypää sitä oikein onkaan :D Seurasin tässä muuan päivä Tyynen huomiota herättävän outoa käytöstä. Välillä neiti läähätti aivan taukoamatta, ravasi levottomasti pitkin huushollia, hyökkäsi hetken kuluttua meikäläisen lahkeeseen kiinni oikein kunnolla ärhennellen. Meni tovi, taas itkeskeltiin sydäntä särkevästi ja pyörittiin jalkojen juurella vaatien jatkuvaa huomiota. Ja kohta taas...... murrrrr, lahkeeseen kiinni hampaat irvessä. No, tällainen kanaemo kun olen, eikä noista koiristakaan hirvittävästi aiempaa kokemusta ole, niin olin aivan vakuuttunut siitä, että Tyynellä täytyy olla vähintäänkin kamalia kipuja! Kaikessa viisaudessani ynnäilin, että joo-o, broilerin siipiähän se vasta ulkona söi, varmasti joku tukos tai vastaava! Nooh, seuraavaksi neiti ryhtyikin oikein antaumuksella alapesulle, mistä ei meinannut loppua tulla. Rupesin kelailemaan, että hetkinen hetkinen, mitenkäs kauan edellisistä juoksuista muuten olikaan. Aivan oikein, bling, puoli vuottahan niistä jo oli..... ettei vaan...... ja kun oikein tarkkaan mietin, niin pari päivää takaperin neiti oli viltin kanssa pesäntekopuuhissa (mikä nyt arjen tohinassa jäi lähes tulkoon huomiotta.....). Että näin :D Mutta täytyy kyllä sanoa, että oli ressukalla pää pari päivää totaalisen sekaisin, että meinasi siinä hormonien melskeessä mennä emäntäkin aivan pyörälle päästään :D

Pääsiäisen jälkeen, juoksujen helpotuttua, ryhdyin viimein Tyynen turkkia siistimään. Aivan tajutonta hommaa täytyy myöntää! Parina päivänä tein useamman tunnin töitä turkin kanssa ja voin sanoa, että kyllä urakan jälkeen meikäläisen selkä soi hoosiannaa! Homma jäi vielä vähän puolitiehen, kun kerta kaikkiaan kaveria kävi jo ihan sääliksi koko touhu. No, eihän tuosta kyllä nyppimällä sellaista "sliipattua" länderiä saakkaan, mutta pääasia, että saatiin turkkia vähän lyhyemmäksi näin kesän korvalla.

Tässä onkin ensimmäinen kuva vähän siistimmästä Tyynestä.

Ihanaa, on kevät, ja päästään taas Tyynen kanssa metsäretkille.

Tässä nautiskellaan luonnon rauhasta mökillä.

Kuvapäivitys

Tuli tuossa tänään räpsättyä muutamia kuvia neidistä, joten laitanpa niitä tännekkin. Eli, päivän länderipläjäys olkaa hyvä :)

Arkitottista ja arkitottista ja.....

Kaksi kurssi-iltaa takana päin. Ollaan kovasti harjoiteltu maahan menoa, istumista, paikalla oloa, luokse ja sivulle tulemista, seisomista ja ohittamista. Suurin osa sujuukin jo kohtuu hyvin tuolla kurssitilanteessa, joten nyt vaan täytyy järjestää lisää häiriöitä treeneihin. Neitiä selvästi jännittää tuo muiden koirien läsnäolo. Eipä se tietysti mikään ihme ole, meillä kun ei tuttavapiirissä juurikaan ole koiria, joten koirakontaktit jäävät ihan olemattomiin :( Eli, ihan jo senkin takia, nämä kurssit ovat meille enemmän kuin tervetulleita.

Kaikennäköistä aktivointia ollaan myös lisätty meidän arkirutiineihin. En tiedä kuvittelenko vai mitä, mutta Tyyne on kyllä ollut selvästi rauhallisempi ja noita ylilyöntejä sattuu harvemmin kuin ennen...... *koputtaa puuta*. Rauhoittumista pitäisi kyllä harjoitella selvästi enemmän. Meinaa homma lähteä lapasesta, kun Tyyne menee yliväsyneeksi.... no, kenelläpä ei ;) Pitkät yöunet neiti kyllä vetelee, mutta päivälepo jää olemattomaksi. Cocktail onkin yleensä valmis, kun tytöt alkavat illalla väsymystään riehua. Siinä saakin olla valppaana, ettei Tyynen "tunteet kuumene".

"Olisin voinut vaikka vannoa, että jonnekkin tänne sen kätkin....."

"Löytyihän se viimein, mikä makupala!"

Pelhanan suvilumi!

Tyyne jaksaa uskollisesti vahtia reviiriään..... väsymättä.
Erityisen mieluista on häätää kaikki siivekkäät tunkeilijat.
Olisivatkohan mokomat jonkun kerran varastaneet neidin lounaan.....

Aikas magee rokkitukka :D

♥ Paljon onnea yksivuotiaalle Tyynen tyllerölle ♥

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,

paljon onnea Tyyne, paljon onnea vaaaaaan!!!

Niin se aika kiitää eteen päin, että ei oikein meinaa mukana pysyä. Juhlahumua meillä täällä Itä-Suomessa vähän latistaa tajuttomat paukkupakkaset, jotka ovat saapuneet vissiin jäädäkseen! Tänä aamuna mittari näytti -34 astetta, ei siinä paljon tarvitse Tyynen kanssa lenkkejä suunnitella. Suoraan sanottuna, aika hermoja raastavia päiviä niin itselle, kuin Tyynellekkin. Siinä saa välillä kyllä laittaa kekseliäisyytensä koetukselle, kun yrittää neidille kehitellä mielekästä tekemistä pitkiksi pakkaspäiviksi :)

Oikein paljon onnea myös kaikille Tyynen sisaruksille ♥ ...jos nyt joku sattuu tänne blogiin joskus eksymään. Mukava olisi kuulla, miten teidän ensimmäinen vuosi on vierähtänyt ;)

Mietteitä ensimmäisen vuoden yhteiselosta

Heittäydytäänpäs hetkeksi muistelemaan, miten kaikki alkoi.....

Vakavampaa koirakuumeilua oli ollut ilmassa jo pari vuotta, mutta tosi toimiin ryhdyttiin vasta syksyllä 2010. Meikäläinen tietysti laukkasi kirjastossa tuon tuostakin kantaen kassitolkulla eri koiraroduista kertovia kirjoja.  Lapsille sai olla keksimässä milloin mitäkin tekosyitä, miksi äiti nyt yks kaks yllättäen on niiiiiin kiinnostunut koirista :o Lapsille kun ei uskaltanut asian oikeaa laitaa paljastaa, ei sitä rankutusta olisi kukaan kestänyt, ja toisaalta, asia oli vielä sen verran "vaiheessa".

Puolenkymmentä rotua pyöri mielessä päivä toisensa jälkeen ja aina karsinnan päätteeksi päädyttiin syystä jos toisesta länderiin. Se jokin siinä vaan oli :) Nuorin tytär yllätti kerran meikäläisen katselemasta netistä ländereiden kuvia ja tokaisi "Äiti, onko tuo joku semmoinen kulkukoira?" :D

Otin yhteyttä Kromfohrländer ry:n pentuvälitykseen ja ilokseni sain kuulla, että jopa kolme pentuetta oli piakkoin syntymässä. Ei kun viestiä menemään kasvattajille, ja pikaisimmin vastaus putkahti sähköpostiini Vihtijärveltä. Se taisi olla ihan tammikuun loppua, josta seurasikin kiivas sähköpostiterrorisointi Vihtijärvelle päin....... ihan näin jälkikäteen hävettää, miten sitä aikuinen ihminen voikin seota sillä lailla :D Eikä mennyt aikaakaan, kun sain ilmoituksen pentujen syntymästä ja että siellä yksi pieni narttupipana olisi meille varattuna, jihaa!!! Siitä alkoikin piinallinen odotus. Näin kaukana kun vielä asustellaan, niin ei päästy pentuja katsomaan kuin yhden kerran :( Maaliskuun lopulla viimein koitti se hetki, kun saimme käydä hakemassa uuden perheenjäsenen kotiin ♥

Hypätäänpäs vähän ajassa eteen päin ja muistellaan, miten arki Tyyne neidin kanssa on sujunut. Ensinnäkin, se käsitys, minkä rodusta lukemamme ja kuulemamme perusteella olimme saaneet, pitää täysin paikkansa. Tyyne ei karkaile, sen voi laskea aivan huoletta pihalle tarpeilleen. Kun neiti haluaa ulos, se menee oven eteen istumaan ja "koputtaa" oveen. Sisälle se osaa myös pyytää koputtamalla. Tyyne suhtautuu hieman varauksella vieraisiin ihmisiin. Tosin, riippuu hyvin paljon siitä, miten Tyyneä lähestytään. Jos se saa itse ensin kaikessa rauhassa käydä haistelemassa ja tutustumassa, niin hyvin pian sitä ollaankin sitten jo kavereita, ja seuraavalla tapaamiskerralla seuraakin jo innokasta pusuttelua :) No hetkinen, ehkä oletin sen olevan vähän vieläkin varautuneempi, mitä nyt oikeastaan loppupeleissä onkaan, hyvä niin. Lenkillä käydessämme, se haluaisi käydä tutustumassa jokaiseen vastaantulijaan :) Toisiin koiriin Tyyne suhtautuu hyvin uteliaasti. Tyyne on myös erittäin kiintynyt meikäläiseen. Välillä on kyllä ollut vähän ahdistavaakin, kun neiti seuraa perässä joka paikkaan.

Tyynen suhtautumista ruokaan on meillä hämmästelty moneen otteeseen. Melkeinpä kaikki koirat, mitä aiemmin olen tavannut, ryntäävät kun heikkopäät ruokakupin kimppuun sen ilmaantuessa eteen. Vaan eipä Tyyne. Aikansa se tuijottaa ruokakuppia sopivan välimatkan päästä. Sitten se tulee ja vähän nuuhkaisee, mitä tänään onkaan tarjolla. Joskus vielä perääntyy pari askelta, kunnes palaa taas kupille. Muutama varovainen lipaisu ja ruokailu voi alkaa. Kertaakaan en ole Tyynen nähnyt ruokaansa hotkivan, vaan se tapahtuu hyvin hillitysti ja hienostuneesti :) Useaan otteeseen tuo nirsoilu ruoan kanssa on kieltämättä meitä vähän huolestuttanutkin. Mutta, kun koira kerta näyttää voivan loistavasti, niin ei liene syytä huoleen.

Tyyne on hämmästyttävän älykäs koira (niin kuin varmaan kaikki koirat omistajiensa mielestä :D). Oppii uudet asiat käsittämättömän nopeasti! Täysin toinen juttu taas onkin, haluaako jotain tehdä niin kuin pyydetään :D Eli, omapäisyyttäkin kyllä löytyy ihan riittämiin......

Kaikkein raskainta on varmasti ollut arjen yhteensovittaminen lasten kanssa. Meillä on välillä meno melkoisen villiä ja äänekästä. Harva se päivä on saanut kyllä olla varpaillaan ja "valmiustilassa", ettei Tyyne siitä heittäydy liian riehakkaaksi. Kun Tyyne oli vielä pieni, lukemattomat tyttöjen vaatteet sai laittaa "mökkivaatteiksi" niihin ilmestyneiden pikku reikien takia, aargh! Se, oli raskasta aikaa se. Onneksi Tyyne on jo huomattavasti tuosta rauhoittunut, tosin oikein kunnon hepulin yllättäessä tekee vieläkin mieli hampaitaan käyttää (kunnon hepuli = tila, jossa kiellotkin menevät kuuroille korville). Tämä asia on edelleen työn alla, ja kaikkein toimivimmaksi keinoksi neidin rauhoittamiseksi on ollut laittaa se pieneksi toviksi jäähylle, ihan pari minuuttia riittää. Eli, rauhoittumista meillä yritetään kovasti opetella, nuo kierrokset tuppaa muuten nousemaan liian korkeiksi.

Tyyneä voisin luonnehtia erittäin aktiiviseksi koiraksi. Se on kyllä heti menossa mukana, oli se sitten mitä tahansa. Tässä kevään korvalla olisi tarkoitus ottaa Tyynen kanssa osaa erilaisille kursseille, että saadaan tuota energiaa kanavoitua oikeaan osoitteeseen ja sieltä saisi itsellekkin vähän enemmän työkaluja arkeen.  On ollut kyllä onni, että olen voinut olla nyt Tyynen kanssa kotosalla, eikä neiti ole joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin kotona. Varmaan johtuu hyvin pitkälle juuri siitä, ettei Tyyne ole koko aikana tuhonnut juuri mitään. Välillä ollaan toki hampaita kokeiltu kiikun jalkaan tai johonkin herkulliseen datakaapeliin, mutta mitään varsinaista tuhoa ei se ole kyllä ehtinyt tekemään.

Turkin nyppiminen on kyllä ollut luku sinänsä. No, nyt on talvi, joten jokainen karva on kyllä ollut tarpeellinen näillä pakkasilla. Neiti kyllä antaa nyppiä nykyään ihan hyvin, ongelmaksi on tullut lähinnä paikat, joista ei kerta kaikkiaan karva tunnu kohtuudella irtoavan. Pään aluetta haluaisin kovasti siistiä, mutta posket ja kaula on ollut sellainen alue, joissa karva on yllättävän tiukassa. Mutta, eipä oteta asiasta ressivä, palataan asiaan keväämmällä :D

Tyyne on koira, joka ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Meikäläisenkin tunteet vellovat tuon tuostakin aina turhautumisesta kiukun kautta sellaiseen kiintymykseen ja rakkauteen, että meinaa oikein sydän pakahtua :D On se vaan sellainen löpölöö!

Hyvää uutta vuotta!

Joulu oli ja meni, ja hyvän joulun toivotuksetkin jäivät laittamatta.

Yritän siis korjata tilanteen toivottelemalla kaikille

oikein hyvää uutta vuotta 2012!!!

Kohti aikuisuutta

Aika menee kuin siivillä ja pienestä karvapallerostani on kasvanut jo iso naisen alku. Neidillä ikää muhkeat 9 kk ja ensimmäiset juoksut alkavat olla takana päin. Selvästi Tyyne alkaa rauhoittumaan viime viikkojen hämmennyksestä. Onhan se päivän selvää, että moiset hormonimyrskyt saavat pienen pään ihan pyörälle :)

Voi pojat miten myö Tyynen kanssa nautitaan näistä ihanista syksyisistä keleistä! Nyt ollaan käyty monta kertaa viikossa juoksemassa tuolla pururadalla. Siellä on aivan ihana lenkkeillä, Tyynekin saa juosta vapaana sielunsa kyllyydestä, ja mitkä ihanat maastot! Meikäläiselläkin alkaa kunto pikku hiljaa kohoamaan, kun on tuollainen oma pikkuinen personal trainer ♥

Ehkäpä vuoden viimeiset rantaleikit...

Tytöt risusavotassa

Mitä tästä muuta voi sanoa kuin ♥

What?!?

"Against the wind...."

Minäkö murkku?!?

Jaahas, blogin päivitystiheydestä voinee päätellä, että meillä ollaan eletty aika kiireisiä aikoja. Siinä töiden tiimellyksessä Tyyne neitikin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle :( Miten voikaan kesä mennä niin nopeasti ohi :( Mutta ei vaivuta synkkyyteen. Syksy saapui, ja sen myötä myös lasten kerhot, koulut, harrastukset sun muut starttasivat..... joten sehän tietää vähän enemmän laatuaikaa Tyynenkin kanssa. Pieniä murrosiän merkkejä on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa, joten nyt nimen omaan neiti sitä huomiota enemmän kaipaileekin.

Elokuussa saatiin mieluisia vieraita. Tyynen kasvattaja kävi neitiä moikkaamassa. Hyvät kasvattajan neuvot tulivatkin tarpeeseen, ja siinä sivussa saatiin Tyynenkin turkkia vähän siistittyä (tosin nyt neiti taas näyttää siltä, että edellisestä nyppimisestä olisi kulunut ikuisuus.... huoh, ikuinen pörhäke!) Tyynen korvat myös teipattiin, kun tuppaa tuo toinen korva väen väkisin kurkottelevan kohti yläilmoja. Teipeistä ei neiti tosin liiemmin diggaillut, vaan rapsutteli ne aina kerta toisensa jälkeen sinnikkäästi pois.

Tämän murkkuiän myötä Tyynestä on kehkeytynyt varsin riehakas vesseli. Aiemmin lenkkeilyt ovat sujuneet tosi mallikkaasti, hihnassa on kävelty ihan jees. Kunnes eräänä kauniina päivänä kuin taikaiskusta, bling, remmiriehuminen astuu kuvaan mukaan, kun viimeiselle kotitien pätkälle käännytään. Sitten kun pihalla lasken neidin irti hihnasta, alkaa mahdoton hyppiminen ja näykkiminen?!?! Toivottavasti tämä ilmiö menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin! Pientä tottelemattomuuttakin on ollut havaittavissa, mutta ei mitään maata mullistavaa, ennemminkin se herättää hilpeyttä :) Neiti on myös ollut tavallista enemmän seuraa vailla. Vähän väliä pitäisi olla leikkimässä tai jostain rapsuttelemassa. Ja voi sitä kohellusta kun mamma tulee kotiin. Tyyne pomppii kun Tikru Nalle Puhissa konsanaan, poing poing poing ja joka hypyn välissä pussata lojauttaa oikein kunnon pusun. Sitten hypätään syliin ja jatketaan intohimoista naaman pesua. Tyynellä on välillä vähän vaikeuksia hillitä itseään :D

Mutta kaikesta huolimatta, kyllä elämä Tyynen tulon jälkeen on ollut paljon rikkaampaa ja arki neidin kanssa sujuu jo aika mutkattomasti. Maahan meno ja istuminen sujuu ihan jees, lupaa osataan odottaa ulos mennessä eikä ryntäillä ovista kuin päätön apina, auton kyytiin hypätään jo ihan mielellään, ei vongata vanhempien sänkyyn nukkumaan, vaan nukutaan kiltisti omassa pedissä jne. jne. Mitään asiaa ei oikeastaan ole tarvinnut kovin montaa kertaa toistaa, kun neiti on hoksannut mistä on kysymys. Niin viisas oma Tyyne ♥

Tyyne lempipuuhansa parissa. Hakeminen sujuu tosi hyvin silloin
....... kun vain on tarpeeksi mieleinen nami palkkiona!
Ja tämän terävämpia vauhtikuvia en ole vieläkään onnistunut
ottamaan. Siispä jatkan harjoituksia.....

Rankka leikkihetki takana

Syksyiseltä metsäretkeltä
Ei ole koiraa karvoihin katsomista..... vai miten se nyt menikään?!?
Vai pitäisikö sanoa, on koiraa totisesti karvoihin katsominen :D

Tytöt nautiskelemassa metsän antimista.

Tarkkana kuin porkkana! Tyyne kytiksellä, jos joku tyttöjen leluista
eksyisi liian lähelle pöydän reunaa. Tää on oikeestaan joka aamuinen rituaali Tyynellä.
Huom. Sofian komeat kaakaoviikset ;)

Tyynen ensimmäinen veneajelu

Tuli sitten hankittua karvaiselle kaverille pelastusliivit. Viime viikonloppuna päästiin niitä sitten oikein testaamaan. Liivit neiti antoi pukea hyvin päälle, ei vissiin ehtinyt edes tajuta mitä tapahtuu :) Veneeseen mentiin ja siellä oltiin kuin vanha tekijä. Venematka taittui mamman sylissä silminnähden nautiskellen, kuono vaan heilui villisti puolelta toiselle, kun lukemattomat "merelliset" tuoksut tulvivat sieraimiin :D Oli kyllä positiivinen yllätys, miten mutkattomasti homma hoitui. Välillä oli vauhtiakin nimittäin ihan kiitettävästi, mutta Tyyne oli kuin viilipytty, hyvä Tyyne!

Tytöt valmiina veneretkelle

Neiti oli kyllä aivan reporanka veneilypäivän jälkeen.
Mökillä kun tulee muutenkin riehuttua tuolla rannalla.

Perinteistä kesäistä puuhastelua

Huh hellettä, kyllä nyt taas tarkenee. Onneksi Tyyne tykkää lotrata tuolla vedessä, ei käy helle niin kovasti voimille. Tässäpä pari taidonnäytettä :)

Tyyne on päässyt maistelemaan oikein urakalla kesän makuja. Viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa keräilemässä kesän ensimmäisiä mustikoita, Tyyne oli niihin aivan himona :D. Tytöt ottivat Tyynen mukaan myös pihalle piknikille. Eväinä retkiporukalla oli tuoreita mansikoita ja herneitä. Oli kyllä hauska seurata, kun toinen oli niin töpinöissään hommassa mukana. Pyöritteli herneitä suussaa ja makusteli mansikoita :)

Tässä vielä muutama kesäinen kuva tähän päivityiseen.....

Mahtaako neidillä olla taas uiminen mielessä?
Hmmmm...... kaipaisikohan tämä karvakasa hieman nyppimistä......

Tyyne seisoskelee mielellään laiturilla tarkkailemassa
vedenalaista elämää.

Viime aikojen kuulumisia

Mukava huomata, että tuo pahin "vauvasekoilu" alkaa pikku hiljaa hiipumaan. Niin se vaan Tyynekin vanhetessaan vähän viisastuu. Ei enää niin innokkaasti olla ryntäilemässä juoksevien lasten lahkeisiin kiinni, saavat tytötkin jo leikkiä paljon huolettomammin. Voi ihanuus, tätä ollaan odotettukin :)

Arki Tyynen kanssa on jo huomattavasti helpompaa. Vessa-asiat hoituvat pääasiassa sinne minne pitääkin ja autolla matkustelu sujuu loistavasti. Tyyne on joka paikassa mukana niin kuin vanha tekijä. Nukkuu autossa omassa häkissään niin levollisesti, tuntuu nauttivan kunhan vaan pääsee mukaan minne hyvänsä sitten mennäänkin.

Vieraat perinteisesti ensin haukutaan ja sitten ollaankin jo parhaita kavereita...... vähän liiankin innokkaita pusuttelijoita (kaikki kun ei välttämättä ylettömästä lääppimisestä tykkää). Mutta Tyyne on Tyyne, kaikki tehdään 100 lasissa ja niin tunteella :D

Päivittäin ollaan alettu käymään pienellä lenkillä, ja tuo hihnassa kävelykin sujuu kerta kerralta paremmin, jes! Tyyne saa aina kunnon hepulin, kun näkee että valjaat kaivellaan esiin :) 

Punkkeja näyttää olevan aivan tajuttomasti tänä kesänä. Eilen illalla irrotin neidistä kahdeksan punkkia ja aamulla vielä löytyi kaksi lisää!!!!

Pari koiratapaamistakin on takana päin. Ensin käytiin moikkaamassa sekarotuista Pösö poikaa. Tyyne taisi vanhan herran mielestä suhtautua häneen vähän liiankin innokkaasti, ja neiti sai osakseen ensimmäisen kunnon ärähdyksen ja liian tunkeileva käytös "palkittiin" murinalla. Ihan hyvä juttu, Tyynellä kun tuppaa olemaan joskus vähän liiankin iso ego :) Toiset treffit olivat jo tutuksi tulleen Taikan, sekä Taikan luona kyläilemässä olleen Hupin kanssa. Aluksi näytti siltä, että näinköhän tästä mitään tulee, kun neiti vaan luikki häntä koipien välissä auton alle turvaan. Mutta pikku hiljaa jännitys laukesi ja lopulta Tyyne jo osasi ottaa ihan rennosti koirien kanssa, eikä tällä kertaa elvistellyt yhtään, hyvä hyvä ;)

Nyt on Tyynenkin talviturkki kirjaimellisesti heitetty. Aikaisemmin Tyyne ei ole uimaan uskaltautunut, vaikka niin mielellään siellä vedessä hyppiikin. Mutta nyt kävi sitten ihan pienen lenkin jopa uiskentelemassa.

Tyyne koirakavereita, Hupia ja Taikaa, tapaamassa.

Tässä tehdään tuttavuutta Hupi pojan kanssa.

Tyyne Sofian helliteltävänä

Tässä neiti on metsästämässä kärpäsiä.
Että se jaksaakin niitä jahdata......
Kaikki muutkin ökkömönkiäiset ovat yleensä Tyynen tulilinjalla.

Joskus työrauhan saavuttamiseksii nämä maitopurkkiin
kätketyt namihässäkät ovat ihan must-juttu :)

Nelikuinen iso neiti!

Nyt ovatkin sitten rokotukset vähäksi aikaa ohi, onneksi. Toinen kerta menikin vähän mukavammissa merkeissä kuin ensimmäinen. Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa vuoroamme, joten meille jäi hyvä tilaisuus tutustua rauhassa paikkoihin ja neiti ehti rentoutua ennen toimenpidettä, otti jopa "mikrounet" siinä odotellessa. Lääkärin luona kyllä jännitettiin edelleen mahdottomasti, Tyyne oli melkein kirjaimellisesti äidin kainalossa toimenpiteen ajan. Mutta enivei, nyt saadaan hengähtää tovi ennen seuraavaa rokotusta.

Arki sujuu tuttuun totuttuun tyyliin. Kevään puutarhatyöt on saatu hyvälle mallille, vaikka ne nykyään vaativatkin huomattavasti enemmän aikaa ja hermoja :) Se ollaan kyllä saatu huomata, että Tyyne on totisesti toiminnan tyttö! Eli, kyllä se neiti aika paljon aikaa vaatii päivittäin, ettei tylsistyisi ja heittäytyisi tihutöiden pariin.  Tänään harjoiteltiin ensimmäistä kertaa aarteenetsintää pihalla, kun alkoi nuo puitteet sisällä käydä liian yksitoikkoisiksi ja tutuiksi. Etsinnät sujuivat tosi hyvin ja kaikki namit löytyivät. Kyllä Tyyne on tohkeissaan, kun pääsee herkkuja etsimään, aivan ykkösjuttu :) Palloa Tyyne noutaa mielellään, ja osaa jo jättää pallon suustaan leikittäjälle (silloin, kun on sillä tuulella.....). Kasvattajalta pentuna saatu pieni vinkupallo on Tyynen ehdoton suosikki tässä touhussa (terkkuja Riikalle!).

Näin kesällä Tyyne syö ruokansa monesti ulkona. Nyt ollaan sitten riesoiksi saatu liuta variksia ja harakoita, aina niistä on joku kyttäämässä Tyynen luita. Välillä ne pirulaiset saavat höynäytettyä hyväuskoisen Tyynen huomion muualle, ja neiti saa heittää hyvästit aterialleen. Eli ei ihme, että on sapuskaa alkanut kulumaan, kun saa ruokkia samalla kaikki pihamaan kottaraiset!

Tässä muutama kuva viimeiseltä mökkireissulta.