Karva pölisee ja punkit tekevät tuloaan

Nyt on sitten koittanut se aika, kun on huushollin joka nurkka koirankarvaa täynnä. Taitaa olla nyppimistalkoot tiedossa lähiaikoina. Hmmm.... mitenkähän tuo Tyyne neiti mahtaa asiaan suhtautua ja mitenkähän homma meikäläiseltä näin ensikertalaisena sujuu. Neiti alkaa ollakkin jo aika vekkulinnäköinen hampsikas hapsottavine karvoineen :)

Tyyne on kyllä kasvanut aivan valtavasti, ei todellakaan mikään vauva enää! Välillä se saa aivan käsittämättömiä hepuleita, ihan kun neidillä napsahtaisi tuolla "yläkerrassa" ja pahasti. Jos meidän arki on ollut aiemmin lasten kanssa vauhdikasta, niin nyt se vasta on  v a u h d i k a s t a :D Kasvimaan ympärille alettiin rakentamaan metrin korkeaa aitaa. Taitaisi muuten olla ihan turha odotella mitään satoa syksyllä korjattavaksi, on se vaan sellainen puutarhuri tuo meidän Tyyne.

Kynsien leikkaus on alkanut tuottaa pientä päänvaivaa. Alkuun homma sujui ihan kohtuudella, mutta nyt edellisellä kerralla jouduin pyytämään jo isäntää avuksi. No, jospa se taas siitä asettuu, kun parina kertana kaksissatuumin homma hoidellaan ja neiti huomaa, että turha tässä on vastaan hangoitella, leikattua ne kynnet tulee joka tapauksessa!

Punkitkin ovat sitten rantautuneet, taitaa olla viimein kesä. Pari punkkia on jo saanut neidistä irroitella ja kolmannen sain kiinni "lennosta" sen sukeltaessa juuri turkkiin. Tätä herkkua sitten kestääkin hetken aikaa.....

Pientä omapäisyyttä ilmassa. Tyyne luiskahtelee hyvin mielellään naapurin pihan puolelle. Ei ole sitten kuulevinaankaan, kun yritän sitä omalle pihalle kutsua, tosi ärsyttävää! Niin, välillä lasten pitää saada kokeilla vähän rajojaan :)

Äidin kaikki kolme tytärtä leikkivät
sulassa sovussa hiekkalaatikolla :)
Välillä tyttöjä kyllä tuntuu ärsyttävän Tyynen
vähän liiankin aktiivinen ote joka asiaan.....

Tässä Tyyne on juuri käynyt rypemässä rantavedessä.

Osataan sitä sitten toisaalta ottaa rennostikkin....

Ensimmäinen rokotus takana päin, samoin kuin ensimmäiset koiratreffit

Käväistiin tässä hiljattain Tyynen kanssa ensimmäisessä rokotuksessa. Täytyy sanoa, että kyllä neitiä pelotti. Pöydällä oltiin aivan vetelänä, vaikka kotona harjoiteltaessa homma sujui aina tosi loistavasti. Itse pistämistä Tyyne ei kyllä ehtinyt huomatakkaan, oli sen verran taitava lääkäri asialla. Mutta kaikki muu olikin sitten vähän liian jännittävää. Tyyne näki odotustilassa  v a l t a v a n  ison koiran. No, koiranhan ei tarvinnut paljoa ääntä päästää, kun neidiltä luiskahti pisut meikäläisen syliin. Toiset lirut luiskahti, kun päästiin varsinaiseen toimenpidehuoneeseen. Mutta jotain hyvääkin sentään, ei siis mitään piikkipaniikkia, ja toimenpiteen jälkeen Tyyne sai rauhassa tutustua paikkaan, ja päästiin lähtemään kotimatkalle jo ihan reippain mielin.

Hyviä uutisia autoilurintamalta. Enää ei itkeskelläkkään koko matkaa, jeeeeees! Synkimpinä hetkinä ehdin jo miettiä kuulosuojainten hommaamista, on nimittäin ollut sen verran kova meteli autossa. Mutta, nyt näyttää siltä, että automatkat alkavat pikku hiljaa sujumaan ilman itkeskelyjä :)

Vappuaattona käytiinkin sitten tapaamassa tuttavien kaksivuotiasta collie narttua. Meikäläinen kyllä jännitti hurjasti tätä tapaamista..... mutta onnekseni sain huomata, että se oli aivan turhaa. Nämähän olivat Tyynen ensimmäiset koiratreffit, eli kaiken kaikkiaan erittäin tärkeä tapaaminen oli kyseessä. Alussa neitiä vähän jännitti, mutta hyvin nopeasti jännitys muuttui uteliaisuudeksi, ja lopulta Tyyne haastoikin jo kaveria leikkiin :) Tämä Taika tyttö oli kyllä todella rauhallinen ja fiksu, ettei parempaa kaveria tähän tarkoitukseen olisi voinut saada. Mukavaa, kun Tyynelläkin on nyt joku koiratuttu, jota voidaan aina silloin tällöin käydä moikkaamassa.

Mökillä koettiin samaisena päivänä pieniä jännityksen hetkiä, kun irtokoira tupsahti pihamaalle kuin tyhjästä. Onneksi hoksasin tulijan ajoissa, ennen kuin koirat ehtivät toisiaan huomaamaan. Sain otettua Tyynen  turvaan syliin ja hipsimme muina miehinä sisälle mökkiin. Näistä irtokoirista kun ei koskaan tiedä...... 

Tyyne tarkkailee sorsapariskunnan puuhastelua vastarannalla.

Tyyne, yksinäinen haaveilija :)

Tyyne tekee tuttavuutta Taika tytön kanssa.

Mökkeilyä pääsiäisen pyhinä

Pääsiäisenä Tyyne pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan mökkielämää. Hyvin näytti neiti viihtyvän, oli niin paljon uutta ihmeteltävää ja ah niin mahtava ilma! Tyynellä näyttää olevan joku ihmeen intohimo veteen. Mökilläkin oli jatkuvasti kastelemassa tassujaan sulaneessa rantavedessä. Kiipesipä huimuuksissaan myös aivan olemattoman jäälautan päälle. No, sitä kun on vielä tässä vaiheessa enemmän intoa kuin älyä, niin huonostihan siinä kävi. Neiti humpsahti veteen ja kasteli masukarvansa. Mutta eipä tuo Tyyne ollut tapahtuneesta moksiskaan, vaan olisi uusinut tekosensa, ellei oltaisi houkuteltu "uitettua koiraa" aurinkoon vähän kuivattelemaan. Kotonakin Tyyne on tunkemassa itseään suihkuun mukaan. Aika rohkeasti se tulee aina vaan lähemmäksi ja lähemmäksi, kastellen joka kerta vähän enemmän turkkiaan.

Nirsosta länderistä ei ollut tietoakaan, kun neiti nirppanokka pääsi nautiskelemaan ruokansa luonnon helmassa :) Oli kyllä hauska seurata Tyynen touhottamista luidensa kanssa. Niitä se kaiveli milloin peltoon, milloin metsään. Sitten käytiin taas pois noutamassa, ja taas kätkettiin uuteen paikkaan. Oli kyllä neiti elementissään :D

Meikäläinen sai sitten ollakkin koko ajan vähän varpaillaan (eli ei ehkä niinkään rentouttava mökkikeikka meikäläisen osalta). Mökiltä kun löytyy kaikennäköisiä pieniä länderin mentäviä kolosia. Myös kyykäärmeet eivät ole mikään outo ilmestys siellä näin keväisin. Eli, ei parane neitiä silmistään hetkeksikään laskea. Tyyne tulee myös koko ajan yhä rohkeammaksi liikkeissään, vähän liiankin kanssa. Tutkimusmatkat meinaavat luiskahtaa vähän liiankin etäälle kotipihasta.

Mutta, kaiken kaikkiaan onnistunut, mukava mökkireissu. Tyynekin on taas monta kokemusta rikkaampana :) 

Mitä kaikkea jännää veden alta paljastuukaan???

Kas, hyvä pisupaikka.
Tässä klosetissa huuhtelukin pelaa moitteettomasti ;)

Tyyne nautiskelee ateriasta luonnon helmassa.

Tässä ollaan luun kätkemispuuhissa.

Kevättöpinöitä ja pientä alkeiskoulutusta

Kevät etenee hurjaa kyytiä, kiva :) Pihamaa alkaa olla jo aivan sula ja arvata vain saattaa, kuka on aivan töpinöissään lumen alta paljastuvista uusista tuoksuista. Välillä pimahdetaan aivan totaalisesti tuolla pihamaalla. Milloin juostaan rinkiä lasten harava suussa, milloin hyökätään äidin kukkapenkkiin sellaisella loikalla, että ei uskoisi ellei itse näkisi :D Pihatyöt ovatkin sattuneesta syystä vielä ihan alkutekijöissään (kun ei nykyään meinaa tuosta haravoinnistakaan mitään tulla.......!)

Ollan tässä Tyynen kanssa jonkin aikaa harjoiteltu ihan perusjuttuja, kuten luokse tuloa, istumista ja maahan menemistä. Täytyy kyllä sanoa, että neitihän on varsinainen  v ä l k k y ! Siis oikeasti! (enkä vedä tässä yhtään kotiin päin :)) Miten se voikin tajuta heti mistä on kysymys. Tyyne se jaksaa yllättää meikäläisen päivä toisensa jälkeen. Siis, luoksehan tullaan jo ihan sujuvasti ainakin näin kotipiirissä, istuminenkin ok ja maahan menokin ollaan ymmärretty.

Ollaan käyty tutustumassa kaupungin vilinään, on päästy nuuskimaan vuohia navetassa ja sopivan välimatkan päästä kissojakin tavattu. Pihamaalta pongattiin tässä muuan päivä orava, jonka kanssa Tyyne ottikin mittaa synkän tuijotuksen merkeissä. Neiti osoittautuikin pitkäjänteisemmäksi siinä kisassa ja oravalta ote herpaantui ensimmäisenä. Eli, varsin eläimellistä meno on ollut ;)

Matokuuri tuli myös syötyä ja sain varattua ajan ensimmäiseen rokotukseen, huih. Meikäläistä tietysti perinteisesti jännittää nämä lasten rokotukset........

Tyyne, missäpäs muualla, kuin äidin kukkapenkissä :)

Totaalinen simahdus, pitkä ulkoilurupeama takana.....

Tyyne neiti jo 10 viikkoa vanha

Arki sujuu lennokkaasti. Perheen rutiinitkin alkavat pikku hiljaa Tyyne neidin kanssa loksahdella kohdalleen. Onhan tässä jo ollut kaksi viikkoa aikaa tutustua puolin jos toisin. Nämä ensimmäiset pari viikkoa ollaankin pyhitetty ihan uuteen kotiin ja perheeseen tutustumiseen. Muutamaan vieraaseenkin Tyyne on jo saanut tehdä tuttavuutta. Kovasti kaikki vieraat neitiä kiinnostaa, vaan aikansa ottaa, ennen kuin Tyyne rapsuteltavaksi antautuu.

Ulkoiltu on paljon, sen verran lämpimämpi keli on onneksi ollut. Tyyne nauttii, kun saa juosta karvat suorana jos jonkinlaisessa rapakossa ja tonkia kuono mullassa äidin kukkapenkissä ...... argh! Koti onkin sitten kuin hävityksen kauhistus. Joka paikka täynnä pieniä kurasia tassun jälkiä :)

Tulevalla viikolla olisi sitten tarkoitus järjestää muutama kyläreissu. Pääsee Tyynekin vähän laajentamaan maailmankatsomustaan :) Valjaisiin totuttelua myös edessä, tähän asti ollaankin juostu ihan villinä ja vapaana.

Olen yrittänyt epätoivon vimmalla saada Tyynestä edes jollain lailla julkaisukelpoista videonpätkää. Voin kertoa, että helppoa se ei ole ollut! Neiti yleensä vilahtaa kuvaruudussa sekunnin pari, on meno normaalisti sen verran villiä. Liitän tuonne loppuun videonpätkän, jonka onnistuin hikisesti saamaan aikaan. Tässä ensin muuta kuva viime päiviltä.

Tyyne juuri yllätetty tonkimasta äidin kukkapenkkiä!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)
Tyyne ja Sofia laskemassa mäkeä.

Olkoon tämä nyt vaikka Tyynen 10 viikkoiskuva.

Säkkituoli taitaa olla Tyynelle mieluisin
paikka vetäistä pikku päikkärit.

Tyyne yrittää kuumeisesti ratkaista tehtävää,
miten namin saa siepattua kennon pohjalta,
kun ei sinne kuonokaan tahdo yltää.

No, tässä ollaan ihan muuten vaan sievänä :)

Aarteenetsintää ja muita arkisia tuhinoita

Eilen aloitettiin aarteenetsintäharjoittelut. Täytyy nyt todella keksiä neidille mielekästä tekemistä, että jättäisi vähemmälle lahkeiden ja käsien pureskelun..... murrrr! Laitoin pyyhkeen lattialle, jonka alle sitten piilotin namin. Etsinnät sujuivatkin oikein hyvin, ja Tyynekin näytti olevan täydellä kympillä mukana. Ei se ollutkaan mikään läpihuutojuttu, vaan neiti joutui tovin askartelemaan pyyhkeen parissa, ennen kuin aarre löytyi. Tästä on hyvä jatkaa ja ajan kanssa vaikeuttaa harjoituksia :)

Eilen oli vähän jännät paikat, kun Tyyne oli käymässä isännän kanssa pihalla. Naapuriin oli tullut koiravieras käymään, ja sekin näytti juoksentelevan vapaana. Tyyne seurasi naapurissa juoksentelevaa Hovawarttia häntä pystyssä, tarkkana kuin porkkana, mutta onneksi toinen osapuoli ei neitiä huomannut. Joten, mitään odottamatonta kohtaamista ei tapahtunut, vaan isäntä ja Tyyne poistuivat sisälle vähin äänin.

Kynnetkin tuli sitten ensimmäisen kerran leikattua. Täytyy sanoa, että hyvinhän se sujui....... Niin, sujuihan se, kun neiti nukkui makeasti koko toimituksen ajan :D

Tää oli niin hauska :) Kolme tytön tylleröistä katsomassa
Pikku Kakkosta. Tyynekin pyllöttää siinä säkkituolien välissä,
hyvä kun ei takapuoli lattialle tipahda :)

Selvää puutarhuriainesta
Taidan saada kesäksi apulaisen puutarhaan :)

Tästä oli pakko napata kuva. Kun kuva otettiin,
oli kotona melkoinen meteli. Isäntä purki yläkerrassa
vaatehuoneen hyllyjä, ja melu oli tosiaan sen mukainen.
Tyynepä ei ollut metelistä moksiskaan, vaan päätti
sitten heittäytyä nukkumaan.

Tyyne alkaa olla jo kotiutunut ihan kivasti :)

Päivät kuluvat sukkelasti. Vauhti on välillä kova, eritoten silloin, kun tytöt innostuvat Tyynen kanssa riehumaan. Vähän väliä pitää olla puuttumassa asiaan ja yrittää saada menoa vähän hillittyä. Liehuvat lahkeet ja helmat kiinnostavat neitiä siinä määrin, että on aivan pakko saada tarrata purukalustonsa kiinni. Sen tavan kitkemiseen pitääkin tässä heti ensi metreillä puuttua......

Nyt on ollut ilmassa pientä nuukailua aterioilla. Broilerin kaulat häviävät edelleen hyvällä ruokahalulla, mutta mössöaterioista tuppaa jäämään vähän lautaselle, ei selvästi ole niin neidin mieleen.

Tyyne on kyllä sellainen touhottaja ja ilopilleri, aina haluaa olla menossa mukana :) Vähän sellainen hellyydenkipeä höppänäkin, jota saisi kyllä olla rapsuttelemassa aivan jatkuvasti.

Tässä taas muutamia uusimpia kuvia neidin edesottamuksista.

Tyyne tosiaan haluaa olla kaikessa mukana.
Tyynestä on jo iso apu siivouksessakin :)

Perheen kaksi nuorimmaista

Tyyne päikkäreillä häkissään. Häkki alkaa olla jo ihan tuttu paikka.
Hyvä homma, sujuvat sitten tulevat automatkat paremmin,
kun on tuttu ja turvallinen paikka matkustaa.

Tarkkana kuin porkkana.
Mitäh?!? Onko joku tunkeutumassa  m i n u n  reviirilleni!

Tyyne "talventörröttäjien" kimpussa

Kateellisena saa katsella tämän neidin unenlahjoja....

Ensimmäisen päivän touhuja

Onhan tämä ollut vähän sellaista totuttelua taas vauva-arkeen :) Neiti ehtii lirauttamaan milloin minnekkin, ennen kuin ehdimme edes reagoida millään lailla. Eli, jonkinasteista reaktioherkkyyttä täytyy yrittää kasvattaa :D Tyynestä paras wc on ehdottomasti äidin patja. Kolmantena aamuna kuvittelin olevani valmistautunut hyvin  aamuiseen tarpeentoimitukseen. Nappasin Tyynen syliin, ennen kuin neiti ehti patjalta edes poistua ja kiikutin kiireen vilkkaa ulos. Ihmettelin siinä sitten aikani, kun ei mitään tapahdukkaan, luulisi yön jälkeen olevan kovakin hätä. Menimmepä sitten takaisin sisälle, ilman toivottua tulosta. No, totuus paljastuikin pian kun kävin patjatarkastuksella! Tyyne oli ehtinyt lirauttaa patjalle jossain kumman välissä, jo ennen kuin ehdimme kunnolla herätäkkään!!! Eli, harjoitusta tässä asiassa ehdottomasti tarvitaan :)

Ruoka maistuu neidille hyvin. Yleensä lautanen tulee nuoltua tarkasti, eikä mitään aterialta yli jää. Broilerin kaulat näyttävät maistuvan erityisen hyvin.

... ja voi sitä riemua, kun neiti pääsee pihalle :) Ulos Tyyne onkin pyytämässä vähän väliä.

Välillä mennään niin lujaa, että hippulat vinkuu!

Pihamaa täynnä kaikenlaisia "aarteita"

"Kukkulankuningatar"

Näin siinä käy, kun työntää kuononsa joka paikkaan :)

Hupsista, pikku pyllähdys.....

Tyyne on selättänyt Julian :)

Kun on ensin riehuttu kuin viimeistä päivää,
niin kyllä sitten uni maistuukin.

Söpöliini päiväunilla

Tyyne ottaa rennosti

Tyynen matka uuteen kotiin

Viimein koitti se kauan ja hartaasti odotettu päivä, kun saimme hakea tuon niiiiiiin ihastuttavan olennon, Tyynen, kotiin. Automatka meni tosi hyvin, vaikka olikin kyllä puuduttavan pitkä. Kaiken kaikkiaan matka taisi kestää kuusi ja puoli tuntia. Ensin vähän itkeskeltiin ja ikävöitiin, mutta nopeasti Tyyne sitten rauhoittui äidin syliin ja nukkuikin suurimman osan matkasta. Muutaman kerran piti toki pysähtyä vessa-asioille, milloin kenenkin :)

Heti kotiin saavuttuaan neiti tutki uuden kodin läpikotaisin, huone kerrallaan. Alkurituaalien jälkeen alkoikin jo armoton vimmaaminen uusien lelujen kanssa. Ruokakin maistui hyvin ja käytiin vielä iltamyöhällä tutustumassa uuteen pihaan. Yön Tyyne nukkuikin hyvin, äidin vieressä, eikä itkeskellyt yhtään. Olihan neidillä ollut kyllä tosi rankka päivä takana, ei mikään ihme että nukutti.

Tyyne tekee tuttavuutta uusien lelujensa kanssa.

Tyyne on syntynyt!

31.1.2011 se sitten viimein tapahtui. Pitkä odotus meidän perheessä oli päättynyt, Tyyne neiti oli syntynyt!

Saanko esitellä, Tyynen vanhemmat:

Äiskä: Krumme Furche Xantippa "Stella"

Iskä: Fannimer Afanis "Rasse"

Tässä muutamia kuvia Tyynen elämän ensimmäisistä viikoista.
Kuvat on otettu ennen luovutusta neidin  syntymäkodissa Vihtijärvellä.

Äiti Stella ruokkimassa pesuettaan.
Tyyne kuvassa kolmas vasemmalta.

Tyyne, ikää kaksi vuorokautta.

Tässä neiti on "jo" 11 vuorokauden ikäisenä.

Kolmeviikkoinen nappisilmä :)

Ipana sen kuin kasvaa ja komistuu. Neliviikkoinen "pörhäke".

Aika rientää, Tyyne jo viisiviikkoinen!

Stella äiti ipanoitten kanssa ulkona. Pennuilla ikää 6 viikkoa.

Nämä tylsät rutiinit alkavat jo väsyttämään.......

Luovutushetki lähestyy. Tässä ollaan jo melkein 7 viikkoa vanha.